Medium

Moi.

Tämä blogi siirtyy nyt suoraan Pyhimys.com-sivuston etusivulle. Sinne on siirretty kaikki vanhat blogimerkinnät, eli tämä osoite poistuu jossain vaiheessa käytöstä. Jos käytät RSS-systeemiä, niin poista se tämän sivun osalta ja siirrä uuteen paikkaan.

Uudistuneet sivut: www.pyhimys.com

Mikko

Jes. Studioiden ja Monsp Tourin jälkeen piti välillä käydä lomailemassa Turkissa. Eipä siinä, älkää koskaan menkö Antalyaan.

Pidettiin taas bänditreenit pitkästä aikaa, ja kaikki sujui vanhasta muistista aika hyvin. Jonkun verran ollaan alettu keikkoja myymään ja meidät voi nähdä ainakin tänä lauantaina Funky Elephant – festareilla klo 00:30. Kesän keikoista on varmistunut ainakin Pipefest, jossa ollaan bändin kanssa perjantaina ja Teflonien kanssa lauantaina. Double Trouble.

Blogi siirtyy tästä osoitteesta piakkoin, kun uudet Pyhimys.com-sivut saadaan julkaistua.

Pakko lopettaa, nyt tulee “Treffit pimeässä!” Mä en tajuu miks jengi ei kato enemmän telkkarii!!!!

Kello on 9.30. Vielä eilen se tarkoitti siirtymistä Tiinan valmistaman herkullisen aamiaispöydän ääreen Hollolan maaseudulla. Nyt istun yksin kotona ja ihmettelen.

Maailman paras aamiainen

Päivät Petraxilla olivat mielettömiä. Ja käsittämätöntä, että lähes koko levy muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta on todellakin tullut äänitetyksi. Tiistai-illan kuuntelusession positiivinen järkytys saa mut edelleen hykertelemään. Jäljellä on siis parin vierailijan osat, jousiasiat, joitain Mikon tuplauksia ja mun lauluosuudet, joita ei voitu mun flunssan takia tehdä. Ääni on käytännössä lähes poissa ja ainakin täysin kontrolloimattomissa. Kuulostan järkyttävältä, mutta siitä saatiin Positivistisen junamatkan karaoke-osuuteen hyvä lisä, samoin kuin Samiin mutsin osuuksiin sopivasti aneemisuutta.

Mikko & Arttu on akvaariossa

Tiistai-iltana porukka taisi vasta tajuta Artun merkityksen koko levylle. Oli hauskaa huomata, miten parin päivän aikana äänitetyt biisit heräsivät eloon ja kuulostivat treenidemojen sijaan siltä, miltä referenssilevytkin ja ”oikea” musa. Eli aivan hiton hyviltä!! Arttu loi meille loisto-olosuhteet studiolle. Saatiin olla koko porukka Mikkoa lukuunottamatta samassa tilassa ja ilman luureja, aivan kuten treeneissä. Ainoastaan Jooel laitettiin ikkunallisten sermien taakse ja sai kuulokkeet, me muut pärjättiin yhdellä yhteisellä kaiuttimella, josta kuului Mikon tarkkaamon puolelta tulevat laulut. Koska aiemmin treenit on äänitetty läppärillä tai kännykällä, tuntui aluksi uskomattomalta, että siitä saatiin niin viimeistellyn kuuloista jälkeä. Ja miksipä ei, mutta tuntui se silti käsittämättömältä.

Keskiviikkoaamuna oli vähän käynnistysvaikeuksia.

Medium on siis käytännössä studiolive. Kaikki mitä biisissä kuuluu, on äänitetty yhdellä otolla Mikon räppejä myöten. Ainoastaan tuplaukset ja taustalaulut yms. ”sälät” on tehty jälkikäteen. Metodi on siis sama kuin ammoisina aikoina! Abban ja Motownin hengessä mentiin, ja sillä Björn Borgin voittaja-asenteella. Koska emme käyttäneet soittotilassa kuulokkeita, biisejä ei voitu soittaa klikin kanssa. Näin ollen tempo elää vähän kautta biisin, ja muun muassa copypastettaminen on mahdotonta. (Nörttikielellä gridi puuttui.) Ja koska eri soittimet vuotavat kaikkiin mikkeihin, on kaikenlainen leikkely ja siirtely muutenkin käytännössä äärimmäisen hankalaa. Mutta kun tyypit on niin maan hyviä soittoniekkoja, ei tämmöisin kikkailuihin tarvinnut tukeutuakaan.

Tässä videopätkä keskiviikon ihan vikojen pikkujuttujen äänityksestä. Jooel, Veikki ja Eero olivat ehtineet jo lähteä, mutta muutamat jengihuudahdukset piti vielä tehdä. Samalla fiilistellään We Are The Worldia.

Paras puoli yhdessä soittamisessa päällekkäisten äänitysten sijaan seuraa siitä, että kaikki soittajat voi reagoida toisiinsa ja suhteuttaa oman soittonsa koko musaan, ei vain siihen, mitä on jo aiemmin ehditty soittaa. Se takia esim. torvet kuulostaa nykyisin monesti päälleliimatuilta, koska ne on päälleliimattu! Mikäli rumpali ja muu komppi on soittanut osansa kuulematta torviriffejä, ei niihin voi omalla soitollaan reagoidakaan. En siis tarkoita mitään mielettömiä fillejä ja kikkoja, vaan pieniä nyansseja, jotka tekee musasta sitä kuuluisaa kudosta. Syksyn illanistujaisissa heitetty idea tosiaan toimi, braaa!

Olen ihan äärettömän iloinen, että kaikki sujui niin mielettömän hyvin. Uskon, että voin kirjoittaa koko porukan kädellä: Kaikki odotukset ylittyivät. Tässä Fokit-strippi kuvaamaan mun henk. koht. tunnelmia.

Mikko on kertonut päivien kulusta, joten mun on ehkä turha niistä enää sen enempää hehkuttaa. Jatkossa varmaan jonkinlaista biisikohtaista esittelyä/analyysiä ja lisää kuva- ja videomatskua tuolta Hollolan uumenista.

Nyt jatkan tämän päivän ohjelmaa: istumista ja ihmettelyä.
Anni

P.s. Eilen illalla kun saavuin kotiin, bongasin Hesarista juuri julkaistun uutisen: “Galakseja on ehkä paljon luultua enemmän“. Mediumin ensimmäinen biisi kertoo universumin synnystä. Hauska pieni yhteensattuma. Mediumin musiikkigalaksi! :)

Onpas olo. Eilen tosiaan oltiin aika karonkkatunnelmissa, kun oli vika ilta ja tosiaan kuunneltiin isoista kajareista mitä sinne narulle oli tarttunut ja se nosti tunnelmat katoon. Neljä tuntia ehdin ite nukkua, mutta yllättävän hyvin sitä jaksoi kuitenkin vääntäytyä aamupalalle. Fiilis oli vähän ristiriitanen, kun eilen tuli kaikki serotoniinit kulutettua. Ei sillä, että ne biisit olis eilen pelkästään jallun takia kuulostanu hyvältä, mutta kyllä sitä vähän taas palas maan pinnalle, ku piti vielä viis tuntia seistä luurit päässä. Ei enää jaksanut olla vaan kiitollinen siitä, että on yleensäkään päässyt tänne nauhottamaan. Kotiin alkaa jo tehdä mieli. Sen voi kyllä viime öisestä loppukaneetista allekirjottaa, että nää on ollu ainakin mulle ihan parhaita päiviä ikinä. Hehkutin eilen varmaan eniten sitä, että ehdin vielä kaiken keskellä käydä pikaisesti saunassa, joka aina välillä pääsi unohtumaan.

Nyt mun osalta homma on virallisesti purkissa, mitä nyt muutamia kohtia pitää tuplata uudestaan, eli ei paljo mitää. Vielä tässä on viis tuntia tehokasta, joka käytetään muutamiin lisäyksiin ja korjauksiin. Eero (basisti), Veikki (kitaristi) ja Jooel (rumpali) lähti just himaan päin, koska niillä on enemmän roudattavaa ja tais kahella olla illalla vielä keikkakin. Heti on hiljasempaa, kun on vähemmän ihmisiä.

Voittamisen kulttuuri ja Björn Borg-otot. Enemmän musaa, vähemmän kikkailua. Homma etenee, jallu hupenee. Hollola kuittaa. Kiitos kaikille: Anni, Arttu, Jooel, Eero, Veikki, Jan, Linda, Heikki, Petri, Tiina, Joona, Sara, Uffe aka Rolle!

Linda(saksofoni), Jan(trumpetti) ja Heikki(pasuuna)

Wall of Fame. Täällä on nauhottanu kaikki Suomen kovimmat.

Arttu ja tarkkaamon liukuviidakko.

Studiotönö ulkoa.

Mikko

P.S. Videota tuli 6 tuntia, eli tää raportointi ei lopu tähän, vaan paras dokumentti on vielä tulossa.

Päivä alkoi kuten eilinenkin, eli runsaalla aamupalalla puoli kymmeneltä. Sen jälkeen aloitus oli kuitenkin selkeästi tahmeampaa, kuin eilen, ja päästiinkin soittamaan vasta klo 11. Ensimmäisenä ajateltiin vetää Ei mennä enää koskaan landelle, joka osoittautuikin haasteelisemmaksi, kuin oltiin kuviteltu. Vielä yhden aikaan hinkattiin samaa biisiä, ja ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että kolme päivää ei ehkä sittenkään riitä koko levyn purkittamiseen. Seuraavat biisit, eli Nyt ja Tiskaan, tiskaan menivät kuitenkin nopeammin, ja lopulta ehdittiin nauhottaa vielä neljäskin biisi, WTF?, ennen ruokataukoa.

Tänään tuli mestoille myös pari kuvaajaa, videoitsija ja valokuvaaja. Video-mies Joona ajoi kuitenkin väärään paikkaan navigaattorin avulla, ja päätyi moottorikelkkareitille. Lunta oli niin paljon, että auto jäi sinne, ja talon isäntä Petri joutui lähtemään äänittäjä Aleksin kanssa pelastamaan Joonan pöpeliköstä. Oli kuulemma niin hankala paikka, että vaikka oli neliveto ja vinssi, niin hyvin lähellä oli, ettei jäänyt molemmat autot sinne.

—–

Kirjoitin edellisen ruokatauolla viiden aikaan. Nyt kello on neljä aamuyöstä, ja ollaan rehellisesti vaan dokattu ja kehuttu omaa tuotostamme. Harvoin on ollut tällästä onnistumisen tunnetta tällaisessa joukossa. Pitää ottaa myös siis huomioon, että kännissä on hyvä hehkuttaa. Saatiin kymmenen biisiä about valmiiksi, ja huomenna vielä kaks ja viimeistelyt. Nää on ollu parhaita päiviä pitkään aikaan! Kännihehkutus!

On tullut otettua jonkin verran valokuvia ja videoita luurilla ja läppärillä. Päivät on kuitenkin intensiivisiä ja hauskoja ja iltaisin on niin väsy, ettei kertyneen materiaalin postaamisesta ole oikein tullut mitään. Phuuh! Pelkään myös, että koko viime viikon jatkunut flunssa on alkanut muotoutua jonkinlaiseksi keuhkotaudiksi, ärsyttävää ja väsyttävää.

Tässä pari kuvaa:

Heikki näyttää ihan Juha Miedolta. Otti suksetkin mukaan.

Mikko ottaa lungisti.

Ollaan kyllä pysytty hienosti aikataulussa ja Mikko tekee juuri tuplauksia päivän biiseihin. Kuulostaa hyvältä ja valkkari maistuu ansaitusti ihanalta. :)

t. Anni

P.s. Niin ja pakko nyt mainita, että oli tosi hyvä artikkeli eilen Hesarissa yhdestä toisesta jutusta nimeltä Vapautuspassio, missä oon mukana. Kiva kiva kivaaa.

Eilen tapahtui niin paljon, että ei jaksanut ruveta edes illalla kirjottamaan kaikesta tänne.

Herättiin aamupalalle, joka oli katettu Petrin ja Tiinan kotitaloon klo 9:30. Tarjoilu oli runsas ja sai kaikki hyvälle tuulelle, vaikka unet jäivätkin lyhyeksi. Laskin aiemmin, että studion vuokra on kymmenelle hengelle halvempaa, kuin hotellissa majoittuminen. Myös 13€ päivässä henkilöä kohden maksava ruokahuolto on niin kattava, että mistään ei kyllä siihen hintaan tällaista palvelua saa. Puitteet on siis kunnossa. Uskon, että tämän paikan valtti onkin se, että asiakkaat pidetään tyytyväisinä.

Alettiin heti aamupalan jälkeen nauhoittamaan ja siinä hujahtikin sitten nopeasti 7 tuntia. Meillä on semmonen setuppi, että bändi soittaa samassa tilassa ja mä oon tarkkaamon puolella. Eli jos bändi soittaa oikein, mutta mä mokaan, niin mun osuus voidaan vielä vetää uusiksi. Muuten vuotoja on mikeissä sen verran, ettei mitään soitinta voi oikein laittaa mutelle. Se tarkoittaa siis sitä, että kaikkien on soitettava oikein samalla kertaa. Jotain korjauksia ollaan kuitenkin tehty, esim. leikattu soolo toisesta otosta, tai soitettu osa pianosoinnuista päälle jälkeenpäin. Saatiin seitsemässä tunnissa purkkiin Bättre Folk, Odotellessammekin, Medium ja Vatos Logos.

Ruoka oli klo 17, ja jatkoi porukan hämmästyttämistä. Suurin osa meistä söi varmaan tuplamäärän normaaliin nähden. Ruuan jälkeen nauhoitettiin vielä Sami tosi isot imas, jonka jälkeen väsymys alkoi näkyä jo selvästi. Sen jälkeen torvisektio lähti yläkertaan treenaamaan, ja mä aloin tekemään aiempiin biiseihin tuplia. Toistaiseksi leadit oli saatu multa myös samalla otolla, kuin bändiltä. Viimeisenä noin kymmenen aikaan vedettiin vielä Bättre Folkkiin porukalla random huutoja ja tuplauksia, ja mä luin Vatos Logos-biisin tyhjään samba-osaan Pablo Nerudan runosta pätkän niin nopeasti, kuin pystyin. Viime hetken lisäyksi.

Kymmenen aikaan kuunneltiin vielä kaikki mitä oltiin saatu aikaan, jonka jälkeen mentiin takkahuoneeseen grillaamaan makkaraa ja katsomaan Kummelia, joka on osoittautunut hyväksi ryhmä-rentoutumisterapiaksi. Kylä lähtee!

(Mikko äänittää tuplauksia ensimmäisen päivän päätteeksi. Arttu heijastuu tarkkaamon ikkunalasista. Anni kuvaa.)

Tänään ei oo varsinainen nauhoituspäivä, niin laitoin järjestysnumeron nolla. Ollaan kuitenkin oltu täällä jo niin kauan, että voi kirjoittaa.

Tällä hetkellä puhutaan paskaa ringissä ison studiotilan lattialla, aiheena “rakkauden litinä”. Kello on puoli yö, ja muutama kalja on tullut otettua.

Jaskanjauhamisrinki

Ensimmäisenä pitää itsestään selvästi hehkuttaa tätä mestaa. Tää on siis keskellä korpea oleva todennäköisesti entinen sukutila, jota pitää äärimmäisen mukava pariskunta. Elinkeinona on vaan viljelyn sijaan musiikin äänittäminen. Heillä on oma kotitalo, ja meillä oma studiorakennus, jossa on ylhäällä kymmenisen sänkyä, keskimmäisessä kerroksessa studio, jonka pääsoittotila on tuplasti isompi, kuin isoimmat harjoitussalit, joissa ollaan Sibiksellä oltu. Alimmassa kerroksessa on sauna, takkatila ja töllö. Eli kuin helvetin hienolla mökillä olis.

Nyt pitää alkaa tekemään chekkejä, että aamulla on kaikki valmiina, ja voidaan aloittaa suoraan aamupalan jälkeen hommat.

Tässä jotain kämäsiä kuvia. En osaa käyttää tota kameraa. Onneksi muitakin on, ja muut kuvaajat ei oo niin kännissä.

Anni takaapäin

Arttu ja Aleksi takaapäin. Kaikissa kuvissa kuvattava ehtii aina kääntyä, ennen kuin salama välähtää.

Mun nauhotusnäkökulma

Mikko

Meillä oli perjantaina popjazzin konserttisalissa treenikeikka, joka oli samalla medialaisten monikamerataltiointiharjoitus (kiva sana). Saadaan dvd-matskua siis siitä joskus, oli kieltämättä aika kuumottava tilanne, kun kamerat pörrää ympärillä. Keikka meni kuitenkin tosi kivasti ja saatiin siitä studiota varten hyvä ennakkokuva (tai siis paremminkin -kuulo!), mitä tässä oikein ollaan tekemässä.

Tänään ollaan sitten lähdössä kohti Hollolaa ja Petraxia. Jännittää kieltämättä, vaikka on myös tosi ihana fiilis. On siistiä huomata, ettei enää tarvi itse maksaa studioista ja säästää rahoja sitä varten ja ruinata palveluksia ja vastapalveluksia. Siitä ei oo vielä kovinkaan montaa vuotta, kun äänittäjät ja bändiläiset oli kiven alla, mutta silti hassun nopeasti sellaiset unohtuu. Nipistän itseäni, olen hereillä. Kohta mennään! :)

Perjantain keikka-mp3:sia kuunnellessa tajuan myös, että Mikko on mennyt ihan järkyttävästi eteenpäin. Se on todella lunastanut paikkansa 7-henkisen bändin keulassa, mikä ei oo mikään ihan pieni pala kakkua. Koko homma on kuin varkain nivoutunut kasaan tässä lähiviikkoina, vaikka mulla on ollut omat vaiheiluni koko Mediumista ja niin varmasti meillä kaikilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin? – No aika näyttää, mutta nyt tunnelma on ainakin hyvä ja meininki mitä reippain!

Päivät Petraxilla tulevat olemaan pitkiä ja intensiivisiä, mutta juuri siksihän me sinne ollankin menossa. Koko konkkaronkka, Arttu (ja joku työharjoittelija Aleksi kuulemma tulee mukaan), ja video/valokuvaajat tekevät tunnelmasta varmasti tiiviin – toivottavasti se kuuluu myös levyllä. Biisejä tulee yhteensä 12, äänityspäiviä on 3, siitä voi laskea, että aikataulu on realistinen, mutta aika tiukka. Neljä biisiä päivässä on kunniallinen tavoite, mutta ollaan tässä sen verran näitä jyystetty, että mitään ylläreitä ei pitäisi tulla. Iltaisin on tarkoitus äänittää taustalauluja ja muita jengiörinöitä, toivottavasti Mikko ymmärtää olla tunkematta jotain säälittäviä muka-hauskoja bändi-skittejä joka biisin väliin…

Jeespoks. Mun pitää alkaa pakkaamaan, kyyti tulee tunnin päästä. Ihanaa, jännää, kivaa, pelottavaa, huippua, kaikkia loistavia fiiliksiä.

Anni

P.s.
Bongattiin bäkkäriltä lastenlaulunuotti “Tiskaa, Taavi”, joka on suomennettu versio jostain brasilialaisesta kansanlaulusta.
“Tiskaa, Taavi, silakkasaavisi!”
Ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin uskoa kohtaloon, ja lisätä toi meidän biisiin Tiskaa tiskaa. Avot.

No niin, nyt alkaa tuntumaan oikeesti siltä, miltä pitäis….

Alotetaan päiväkirjamerkintä suoraan biisillä:

Elikkä raskaasti alkanut vuosi kääntyi mun osalta kevääseen tänään, vaikka sää onkin mitä on. Vaikka ei tässä mitään oikeaa valittamisen aihetta edes oo. Jotenkin vaan ei oo lähteny, vaikka on ollu ihan hauskaakin. Ehkä vähän liianki hauskaa, ainakin noilla Monsp Tour – keikoilla. Niistä on oma blogi, niin ei siitä sen enempää. KIERTUEBLOGI @ RUMBA.FI

Sunnuntaina se sitten koittaa, nimittäin tämän projektin tärkein vaihe! Me lähdetään kolmella autolla Hollolaan Petrax-studiolle, ja pysytään siellä keskiviikkoon asti, jonka jälkeen levyn pitäisi olla 95%:sti purkissa. Myöhemmin nauhoitetaan parit jouset ja fiitit. Sunnuntaina ehditään asettua taloksi, ja tehdä soundchekit + yhdet sektiotreenit on pilleillä vielä. Maanantaina aloitetaan sitten purkittaminen todenteolla aamusta. Vaikka musiikin tekemisestä itsestään saakin riittävät kiksit, niin on se aina eri juttu, kun pääsee tekemään jotain uutta ja isompaa. On tässä jo muutama vuosi oltu tilanteessa, että samassa paikassa tehdään levyt, ja niitä ostaa ne samat tyypit ja keikoilla on saman verran jengiä. En nyt manaa mitään, että tästä olis tulossa mikään jymymenestys, vaan sitä, että on hienoa ottaa askel johonkin suuntaan, ja katsoa mitä käy. Vähän kun olis ekaa levyä tekemässä. Jännittää.

En tiedä vielä minkälaista nettikaistaa ne tarjoaa tuolla Hollolan metikössä, mutta ainakin blogia pitää kirjottaa joka päivä. Mahdollisuuksien mukaan sitten jotain videoklippiä myös linjoille. Koko sessio kuvataan ammattimaisempien ihmisten toimesta, mutta niistä matskuista koostetaan varmaan erikseen joku doku-pätkä. Pyritään viimeistään siihen laittamaan kaikista tekijöistä joku pieni haastis / esittely, sen verran persoonallisia ja mielenkiintoisia tyyppejä on mukana bändissä. Pitää ottaa omat kameratkin mukaan, niin saa matskua. Täpinöisssssss……

Laitetaan tähän vielä se biisilista, niin ei unohdeta nauhottaa jotain:

0
Ei mennä enää koskaan landelle
Positivistinen junamatka
Kaunotar ja Sirviö
Bättre Folk
Sami tosi isot imas
Odotellessammekin
Medium
WTF?
Vatos Logos
Tiskaan tiskaan
Nyt

Sitten vielä vähän syvempi kela tästä tuotoksesta:
Wittgenstein sanoi, että subjekti on maailman raja – kuin silmä, joka näkee maailman kokonaisuutena, kuulumatta siihen itse. Kokonaisuuteen kuuluu myös aika-aspekti, eli maailmaa pitää tarkastella ikuisesta näkökulmasta. Onnellinen silmä näkee maailman kauniina, ja siihen pitäisi taiteen pyrkiä. Siihen olen pyrkinyt tällä levyllä. Maailmasta ei voi saada mitään irti, se on kaikki jo siellä. Kieli on mieli. Jumala on maailma. Kohtalo on kaikki. Kaikki hyvä ja kaunis on jo – sitä ei voi tulla mistään lisää, eikä kadota minnekään. Maailma on elämä. Elämä on Jumala. Kuolemassa maailma ei muutu, vaan lakkaa olemasta.

Vielä kevennys ton jälkeen: DJBB Petraxilla – on se hieno paikka!

Mikko

P.S. Meillä on viimeinen keikka vielä ennen studiota, eli perjantaina 19.3. Arabian Kevät – konserttisarjan viimeisenä esiintyjänä. Saa tulla väijymään Arabia-Saliin n. klo 19.